Pasi Sarkkinen OlympiaCastin vieraana – millaisessa tilanteessa kamppailulajit ovat Suomessa?

OlympiaCast

Tällä viikolla OlympiaCastissa puhutaan kamppailu-urheilusta. Vieraana on kamppailulajien lajiryhmävastaavan pestistä Tokion olympiakisojen jälkeen vetäytyvä Pasi Sarkkinen.

Pasi Sarkkinen on toiminut Suomen Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikössä lajiryhmävastaavana sen perustamisesta lähtien, eli tammikuusta 2013. Millaista aikaa menneet 8,5 vuotta ovat olleet ja millaisessa tilanteessa kamppailulajit ovat, kun mittavan valmennusuran painin parissa tehnyt Sarkkinen on siirtymässä Painiliiton toiminnanjohtajaksi?

- Tämä on ollut hienoa aikaa. Olen saanut työkseni olla huippu-urheilussa mukana, ja ilman muuta koen itseni etuoikeutetuksi. Onhan siihen mahtunut monenlaista – tiettyihin isoihin haasteisiin ei ole löydetty ratkaisuja. Samalla tavalla meillä kipuillaan resurssien ja urheilijoiden terveydentilan kanssa sekä sen kanssa, että maailmalla kilpailijat ovat ammattilaisia, jotka tekevät itselleen tulevaisuutta urheilemalla, Sarkkinen puntaroi OlympiaCastin vieraana.

- Hyviä avauksia on saatu, ja toivotaan, että ne kantavat eteenpäin. Monta sellaista asiaa on, johon ajattelen, että olisi pitänyt löytää ratkaisuja. Tietyt asiat ovat kehittyneet – vaikkapa vuoropuhelu Huippu-urheiluyksikön ja lajien välillä on mennyt parempaan suuntaan. Siitä on tullut aidompaa, rehellisempää ja mutkattomampaa.

Perinteiset kamppailulajit ovat tiukassa puristuksessa sekä suomalaisessa yhteiskunnassa että kansainvälisesti olympiakisojen urheilijakiintiöiden tiukentuessa koko ajan. Myös resurssipuolella on haasteita, kun lajit eivät kuulu ansaintaloogisesti urheilulajien kärkipäähän.

- Osa lajeista on pieniä ja osa tosi pieniä. Painin toimijana tuntui, että painin näkyvyys ja painoarvo on pieni. Näiden vielä pienempien lajin ihmiset haaveilivat, että jos meillä joskus vielä olisi tuollainen näkyvyys kuin painilla. Se oli sellainen herättävä juttu kaiken kaikkiaan, Sarkkinen naurahtaa.

- Tietyllä tavalla toivoisi esimerkiksi medialta, että sitä tuotaisiin enemmän esille, kuinka isoja lajeja olympiakamppailulajit ovat kansainvälisesti. Kymmeniä miljoonia harrastajia, kilpailijoita, valtava asema ja myös resurssit. Siihen nähden täällä tehdään hyvin resurssitehokkaasti, ja pyritään tekemään pienestä urheilijamassasta hyvää tulosta.

Silti Tokion olympiakisoihinkin on lähdössä iskukykyisiä suomalaisurheilijoita. Jo se on erityisen voimakkaasti olympialaisista elävissä kamppailulajeissa sinänsä kova saavutus.

- Täytyy olla kovan tason urheilija, joka sen paikan saavuttaa. Pitää olla ihan maailmanluokkaa – ja eurooppalaisille se on vielä vaikeampaa, koska Euroopan kiintiö on suhteellisen pieni verrattuna kovatasoisten valtioiden määrään. Joissakin tilanteissa ja lajeissa se tilanne on ihan kohtuuton, Sarkkinen painottaa.

- Olympiakisoilla on valtava merkitys kamppailulajeissa. Se on rakentunut yli vuosisadan aikana. Olympiakisoissa menestyneet nostetaan vielä aivan erilaiseen valokeilaan kuin lajin omissa arvokilpailuissa menestyneet, vaikka MM-kisoissa voi joutua voittamaan parikin kovaa ottelua enemmän. Ne ovat mielettömän hienoja tapahtumia, eikä olympialaisten arvostus ole laskenut yhtään.