Minun näköinen mieli: Näin voitamme kaamosväsymyksen

Näkövammaisten liitto

Tässä podcastissa haastatellaan useaa Näkövammaisten liitossa tai sen liepeillä työskentelevää ihmistä heidän keinoistaan voittaa kaamosväsymys. Haastattelun alku on alla, ja koko tekstitys löytyy täältä: nkl.fi/fi/nain-voitamme-kaamosvasymyksen. Haastattelija: Jutta Saanila Äänieditointi: Tuomo Burman Jutta: Terve! Tässä on Jutta Saanila ja Minun näköinen mieli -hanke. Nyt on sillai, että me tarvitsemme kaikki keinot käyttöön, mitä tulee kaamoksen selättämiseen. Joulu on tulossa, mutta niin on kaikki uudet pöpötkin maailmalta sekä kosolti huolia tulevaisuuden suhteen. Miten me eri ihmiset Näkövammaisten liitossa ja sen liepeillä pystymme voittamaan kaamoksen haasteen tänä vuonna? Kyselen kaikilta eteen tulevilta, näin Teamsin välityksellä tietenkin turvallisesti, miten kukin löytää keinot tämän pimeän ajanjakson läpi? Aloitamme Jukka Tahvanaisesta Näkövammaisten liiton toimitusjohtajasta. Mitä keinoja sinulla Jukka on käytössäsi, kun päivät koko ajan vain pimenevät ja väsymys painaa silmäluomia? Jukka: No, hei Jutta ja hei kaikki Minun näköinen mieli -podcastin kuuntelijat. Kysymys on hyvä ja haasteellinenkin, mutta ehkä kaikilla on se oma tarinansa ja selviytymiskeino näihin asioihin. Ehkä jo itseäni ajattelen, niin minua ei se kaamos henkilökohtaisesti hirveästi haittaa. Et mä olen jotenkin siinä suhteessa sopeutuvainen. Mutta sen mä huomaan, että ehkä se on sama kuin karhujen talviuni, että pimeän aikaan mä nukun enemmän kuin valoisan ja kesän aikaan. Mä huomaan sen näin itse. Et ehkä siinä on se, että sitä väsymystä on enemmän kuin muuten. Mutta ehkä näitä keinoja on niitä mitä muutenkin, että sopivasti ulkoilee, virkistyy. Virkistyminen voi olla muutakin kuin sitä ulkoilua, vaikkapa teatteria. Ja kyllä sitten on ne valot ja valaistus ja samoin sitten ne kausivalot tai jouluvalot. Kyllä ne mieltä piristää. Ne on sitten yhdet keinot tässä palapelissä. Ja sitten tietyllä tavalla on varmaan se sopeutumiskeino. Voi ajatella, että tää on nyt sitä kaamoksen aikaa, mutta joulukuun jälkeen alkaa pikkuhiljaa se päivä taas pitenemään. Ja sieltä tulee sitten sitä valoa ihan eri tavoin. Että voi lähteä vaikka hangille hiihtämään jos hankia on. Että tämmöstä jaksottamista voi siinä ajattelussa ja mielessä tehdä. Ja kuten sanoin, keinot on erilaiset ja varmaan näkevillä ja näkövammaisilla on erilaiset keinot, riippuen vähän siitä, mikä se näkövamman laatu on. Ehkä semmoinen positiivinen mieli kannattais yleisestikin pitää yllä, jos pystyy. Eihän se mieli aina siellä positiivisessa pysy, eikä tarvi mitään keinopositiivista olla mutta näillä keinoilla menen. Jutta: Mulla alkoi häntä heilua ja tuli ihan mukava mieli tästä. Tosi kiva. Kiitos Jukka. Jutta: Sari Kokko, toimit järjestöjohtajana Näkövammaisten liitossa. Onko sinulta kysytty kaamosväsymyksestä aiemmin? Siis ajatuksena on selvittää niitä keinoja, joita kullakin on käytössään. Sari: Kiitos Jutta, en muista, että olisi näin suoraan kysytty. On toki kaveripiirissä ja työpaikalla asiasta puhuttu, kun alkavat marraskuun pimeät lähestyä. Jutta: Niin nythän on jo joulukuu ja pimeätä piisaa. Mitä sä sanoisit, millaisia keinoja sä käytät tällä hetkellä? Sari: No, tota ulkoilu ja lenkkeily on isossa roolissa ja samaten sitten muu liikunta. Ja jotenkin nimenomaan mä koen, että jos se on suinkin mahdollista, niin mä yritän käydä lenkillä päivänvalolla. Ettei se ole vasta joskus illalla, kun on ihan pimeetä. Ja toinen on se, että vaikka onkin paljon etätöissä, niin mulla on työhuoneella ollut vuoskaudet kirkasvalolamppu, jonka mä itse asiassa aika varhaisessa vaiheessa syksyllä alan aamuisin napsauttaa päälle, kun mä sen koneen ääreen sen kahvimukini kanssa istahdan. Mä pidän sitä semmoisen puolesta tunnista tuntiin päällä. Se on semmoinen jatkuva rutiini, kun meen toimistolle pimeään aikaan. Jutta: Hyvä, kiitos Sari! Kiva kun tulit haastateltavaksi. Sari: Kiitos!