Joutua vai päästä eläkkeelle?

Sari Valto

”Ihanaa päästä eläkkeelle! Elän aktiivista elämää, luen paljon, kirjoitan, käyn yliopistolla luennoilla, näen ystäviäni,” suunnitteli Irja Askola pari vuotta sitten juuri ennen jäämistään eläkkeelle Helsingin piispan virasta. Aluksi kaikki olikin ihanaa. Mutta parin kuukauden kuluttua tuli pudotus. Mieli alkoi muuttua apeaksi, olo saamattomaksi. ”Olin aina ollut aikaansaava ja nyt tuntui, etten jaksa mitään. Jouduin tutustumaan itsessäni aiemmin tuntemattomaan puoleen. Kuka oikeastaan olen? Kävin lääkärissä verenpaineen takia ja sillä käynnillä lääkäri alkoi kysellä voinnistani vähän laajemmin ja totesi minun olevan masentunut,” Askola kertoo. Askolalla huonoa ja alavireistä vaihetta kesti yli vuoden. Sitten Irja Askola matkusti Namibiaan. Maisemanvaihdos sai alavireyden väistymään. Hän myös löysi uutta elämäänsä: päiväkotilapset, joiden luona hän käy yhtenä päivänä viikossa. Hän kirjoittaa lapsille joka viikko uuden sadun, jota nämä odottavat aina innolla. Gerontologian tutkimuskeskuksen johtaja Kirsi Lumme-Sandtin mukaan Askolan kokema ”ensin hurmos, sitten pudotus” on monelle muullekin eläkkeelle jääneelle tuttua. Eläkkeelle jäämisen aiheuttamaa elämänmuutoksen suuruutta ei välttämättä pysty ennakoimaan. On luovuttava ammatti-identiteetistä, työpaikan tuomasta statuksesta, työyhteisöstä ja työn luomasta päivärytmistä. Suomessa on 1,6 miljoonaa eläkeläistä. Joukkoon mahtuu hyvin monenlaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä. ”Opetan Tampereen yliopistossa terveystieteitä ja sanon aina opiskelijoille, että eläkeläisiin mahtuu kaksi perhesukupolvea. Äiti ja tytär voivat olla yhtä aikaa eläkkeellä. Mutta 95-vuotiaan äidin ja 65-vuotiaan tyttären elämät ovat ihan erilaisia,” sanoo Kirsi Lumme-Sandt. Lumme-Sandtin mukaan vanhat voivat nykyään olla ja tehdä mitä haluavat, kun taas pari vuosikymmentä sitten raamit ”sopivuudelle” olivat paljon tiukemmat. Se on hänestä positiivista. Nykyajalle leimallinen aktiivisuuden vaatimus voi olla puolestaan tuntua joistakin rasittavalta. ”Olen tutkinut ET-lehtiä pitkään. Parikymmentä vuotta niissä otsikoitiin, että ’eläkkeelläkin voi harrastaa.’ Nykyään tuollainen otsikko kuulostaisi hassulta. Nythän ei vain voi vaan pitää harrastaa. Pitää suunnilleen kiivetä Kilimanjarolle tai ryhtyä taidemaalariksi, kun jää eläkkeelle.”