Omavaraisuutta villivihanneksilla?

Sari Valto

Mitä yhteistä on maitohorsmalla, nokkosella ja piharatamolla? Tietenkin se, että ne ovat villikasveja ja että niitä voi syödä. Pihapiirit ja luonto ympärillämme ovat täynnä ilmaista ruokaa. Mutta voisiko villivihanneksia, marjoja ja sieniä kerätä luonnosta niin paljon, että ne kattaisivat suuren osan seuraavan talven energiatarpeesta? Ja voisiko niistä rakentaa jopa ympärivuotista kotivaraa? Ja miten säilöä ne niin, että sähkökatkokset eivät säilyvyyttä haittaisi? Hortakouluttaja Jouko Kivimetsällä sekä farmasian tohtori, proviisori Johanna Räikkösellä on näihin vastaukset. Heidän missionsa on lisätä kansalaistaitoja villivihannesten tunnistamisessa ja valmistamisessa. He myös visioivat tulevaisuutta, jossa suomalaisesta keittiöstä tulisi ensimmäisenä mieleen villiruoka ja jossa villiruokaa hyödynnettäisiin paljon nykyistä monipuolisemmin. Vision mukaan koululaiset viedään luontoon keräämään villiyrttejä, kaupungit perustavat hortapuistoja, turisteja houkutellaan maahan luontomme ruoka-aittaa ihmettelemään, kauppojen hyllyiltä saa ostaa läheltä kerättyjä villivihannestuotteita ja hortakokit valmistavat fine dining -aterioita ravintoloissaan.