))
Soilin seurassa kunniapääkonsuli Heli van der Valk Göteborgista: "Olin pitkään itseltäni hukassa, mutta keräsin itseni kasaan pala palalta"
Arkistoidut sarjat ("Toimeton syöte" status)
When?
This feed was archived on March 24, 2023 07:07 (
Why? Toimeton syöte status. Palvelimemme eivät voineet hakea voimassa olevaa podcast-syötettä tietyltä ajanjaksolta.
What now? You might be able to find a more up-to-date version using the search function. This series will no longer be checked for updates. If you believe this to be in error, please check if the publisher's feed link below is valid and contact support to request the feed be restored or if you have any other concerns about this.
Manage episode 201591056 series 2141667
Sisällön tarjoaa Soilin seurassa and Sveriges Radio. Soilin seurassa and Sveriges Radio tai sen podcast-alustan kumppani lataa ja toimittaa kaiken podcast-sisällön, mukaan lukien jaksot, grafiikat ja podcast-kuvaukset. Jos uskot jonkun käyttävän tekijänoikeudella suojattua teostasi ilman lupaasi, voit seurata tässä https://fi.player.fm/legal kuvattua prosessia.
Heli van der Valk syntyi sodanjälkeiseen Suomeen Pohjanmaalla. Siellä piti hillitä ittensä ja ajatella, että mitä grannit sanoovat. Heli kehitti herkät tuntosarvet, jotka tekivät hänestä selviytyjän.
Heli van der Valk syntyi Lehtimäen perheeseen Laihialla 1948. Hän oli 10 lapsen katraassa toiseksi nuorin. Sodanjälkeisessä sylissä sekä aika että tila oli kortilla. Helin isä oli sodankäynyt mies, joka ei tunteista paljon puhunut. Pohjanmaalla kunnioitettiin perinteisiä arvoja: vastuunottoa omasta elämästään. Parsittuja vaatteita ei tarvinnut hävetä kunhan ne oli puhtaat. Itsehillintä oli tärkeää: ei saanut olla liian äänekäs eikä itseään saanut tuoda liikaa esille. Heli oli kyselijä. Hän oli lahjakas ja herkkä. Hän näki ja rekisteröi kaiken mitä ympärillä tapahtui. Nyt jälkeenpäin hän toivoo, että hän olisi oppinut pyytämään lohdutusta ja apua jo elämänsä alkutaipaleella. Aina piti pärjätä, mutta myöhemmällä iällä oppii, ettei avun pyytäminen ole heikkoutta, sanoo Heli. Olen aina elänyt rajalla. Raja voi olla maantieteellinen tai se voi olla kieliraja. Olen elänyt myös kuoleman rajalla. Raja merkitsee, ettei kuulu joukkoon, mutta se merkitsee myös vapautta. Että voi olla sitä, mitä on. Heli muutti Göteborgiin Keski-Euroopan kautta 1970-luvun lopulla. Hänellä oli aviomies ja hän odotti kaksostyttöjä. 80-luvun alkupuolella mies sairastui aivokasvaimeen ja siitä alkoi 18 vuoden taistelu sairautta vastaan. Kasvain voitti. Mies muuttui erilaiseksi. Heli ei enää nähnyt tunnetta miehen silmissä, eikä saanut vastakaikua omille tunteilleen. Hän lakkasi jollain tapaa olemasta. Miehensä kuoleman jälkeen Heli toimitti antologian Att förlora en anhörig i hjäntumör. Vasta kun kirja oli valmis ja Heli laittoi sen kirjahyllyyn, pystyi hän menemaan eteenpäin elämässään ja koki taas olevansa oman elämänsä päähenkilö. Haluamme unohtaa ja mennä eteenpäin. Mutta meillä on myös sisäinen pelko, että mitä jos mä unohdan! Nyt mä tiedän, että muistoni ovat kirjan kansien välissä ja itse olen vapaa. Haastattelija: Soili Huokuna.
…
continue reading
Heli van der Valk syntyi Lehtimäen perheeseen Laihialla 1948. Hän oli 10 lapsen katraassa toiseksi nuorin. Sodanjälkeisessä sylissä sekä aika että tila oli kortilla. Helin isä oli sodankäynyt mies, joka ei tunteista paljon puhunut. Pohjanmaalla kunnioitettiin perinteisiä arvoja: vastuunottoa omasta elämästään. Parsittuja vaatteita ei tarvinnut hävetä kunhan ne oli puhtaat. Itsehillintä oli tärkeää: ei saanut olla liian äänekäs eikä itseään saanut tuoda liikaa esille. Heli oli kyselijä. Hän oli lahjakas ja herkkä. Hän näki ja rekisteröi kaiken mitä ympärillä tapahtui. Nyt jälkeenpäin hän toivoo, että hän olisi oppinut pyytämään lohdutusta ja apua jo elämänsä alkutaipaleella. Aina piti pärjätä, mutta myöhemmällä iällä oppii, ettei avun pyytäminen ole heikkoutta, sanoo Heli. Olen aina elänyt rajalla. Raja voi olla maantieteellinen tai se voi olla kieliraja. Olen elänyt myös kuoleman rajalla. Raja merkitsee, ettei kuulu joukkoon, mutta se merkitsee myös vapautta. Että voi olla sitä, mitä on. Heli muutti Göteborgiin Keski-Euroopan kautta 1970-luvun lopulla. Hänellä oli aviomies ja hän odotti kaksostyttöjä. 80-luvun alkupuolella mies sairastui aivokasvaimeen ja siitä alkoi 18 vuoden taistelu sairautta vastaan. Kasvain voitti. Mies muuttui erilaiseksi. Heli ei enää nähnyt tunnetta miehen silmissä, eikä saanut vastakaikua omille tunteilleen. Hän lakkasi jollain tapaa olemasta. Miehensä kuoleman jälkeen Heli toimitti antologian Att förlora en anhörig i hjäntumör. Vasta kun kirja oli valmis ja Heli laittoi sen kirjahyllyyn, pystyi hän menemaan eteenpäin elämässään ja koki taas olevansa oman elämänsä päähenkilö. Haluamme unohtaa ja mennä eteenpäin. Mutta meillä on myös sisäinen pelko, että mitä jos mä unohdan! Nyt mä tiedän, että muistoni ovat kirjan kansien välissä ja itse olen vapaa. Haastattelija: Soili Huokuna.
116 jaksoa
Jaa
