Soilin seurassa värikäs kulttuuripersoona Irma Kario

Soilin seurassa

Tuskaisesta nuoresta naisesta kasvoi säteilevä monen alan osaaja. Irma unelmoi näyttelijän ammatista. Se jäi haaveeksi, mutta ura urkeni kumminkin teatterin ja elokuvan alalta. Hyvä näin, sanoo Irma.
"Tuleva aviomieheni heitti kruunaa ja klaavaa Suomeen-lähdöstä. Kolikko päätti, että hän hyppää laivaan. Tapasimme, ja muutin Ruotsiin. Irma Kario kertoo virstanpylväistä työuransa varrella: 1971 1975 Toimin sihteerinä ympäristönsuojeluhallinnossa, ensin organisaatio oli Ympäristönsuojelun lautakunta, sitten siitä kehittyi ympäristönsuojelun osasto sisäministeriössä ja tästä ajasta olin vuoden 1974 Itämeren suojelukomitean sihteerinä. Suomi toimi komitean päämiehena ja järjestimme konferensseja Hangossa ja Hanasaaressa. Niihin kokoontui tutkijoita ja päätöksentekijöitä kaikista Itämeren valtioista. Jännittävä kokemus ja elämys näiden vuosien aikana oli osallistuminen YK:n Ympäristänsuojelukonferenssiin Tukholmassa 1972. Silloin en voinut aavista että Tukholmasta tulisi kotikaupunkini. 1975-1978 Suomenruotsalaisen dokumenttielokuvayhtiön Epidemin toimitusjohtaja. Epidem oli erikoistunut Etelä-Amerikan maiden, erityisesti Chilen, kuvaukseen ja teki usein yhteistyötä SVT:n kanssa. Minun tehtäväksi lankesi hallinnon ja taloudenhoidon lisäksi Camilla Mickwitzin luomien animaatioelokuvien tuottaminen. 1978 Muutto Tukholmaan 1978-1979 Johan Haglebäckin toteuttaman animaatioelokuvan Vem ska trösta knyttet? tuotantotehtävät, mm kontaktit Tove Janssonin kanssa. 1979-1985 Dramatiska Institutetin teatteriosaston kurssisihteerinä. Näiden vuosien aikana opin tuntemaan koko Ruotsin teatterimaailman. Toimin myös silloisen Nordiska Scenskolerådetin hallituksen jäsenenä. Siihen aikaan oli pohjoismaisilla yhteistyöprojekteilla ihan toinen rooli kuin tänään. Joka kevät järjestettiin koulujen välisiä tapaamisia eri maissa. Ja näin myös kontaktit Suomen Teatterikorkeakouluun syntyivät ja vahvistuivat. 1985-1988 Folkoperan markkinoija ja tuotantoassistentti. Dramatiska Institutetin teoreettisten vuosien jälkeen halusin kokea näyttämötaiteen tekemistä ihan konkreettisesti. Ja niin tämä mahdollisuus putkahti esiin Folkoperan muodossa. Näiden vuosien aikana oli ohjelmistossa Madame Butterfly, Taikahuilu, Turandot ja Lionardo. Asuin Folkoperan naapurikorttelissa ja olin vastuussa siitä että koko orkesteri oli aina paikalla esitysten alkaessa. Juoksin edestakaisin enkä uskaltanut alottaa illan viettoa ennenkuin esitys klo 19.00 oli alkanut. 1988-1992 asuin Helsingissä 1989-1991 Svenska Teaterin markkinointisihteerinä. Silloinen teatterinjohtaja Georg Dolivo, jonka tunsin jo entuudestaan, järjesti minulle työpaikan ja siitä olin todella iloinen ja kiitollinen 1991-1992 Teatteri Viiruksen tuottajana. Heti Suomeen muuton jälkeen toimin Viiruksen hallituksen jäsenenä ja kun päätimme että nyt on teatterin aika hankkia ensimmäistä kertaa tuottaja niin tehtävä lankesi aika luonnollisesti minulle. Uskomattoman huimat, antoisat ja unohtumattomat ajat seurasivat. Teatteria johtivat silloin Johan Storgård ja Mats Långbacka. Teatteri toimi silloin Rajasaaressa ja kesällä teimme Shakespearen tuotantoja Vasikkasaaressa Helsingin edustalla Ralf Långbackan ohjauksella. 1993-2003 Perustin oman tuotantoyhtiön Kario Kultur. Näiden vuosien aikana tein seuraavanlaisia projekteja: Sain pian Ruotsiin paluun jälkeen tehtäväksi tuottaa Marionetteaterin kansainvälisen, aikuisille suuntautuvan nukketeatterifestivaalin. Sen kautta tutustuin huimiin kansainvälisiin tekijöihin ja ne kontaktit johtivat sarjaan festivaaleja jotka saivat nimeksi Non Stop Puppets. Kun Tukholma oli Euroopan kulttuuripääkaupunki 1998 järjestin tämän festivaalin Kapunginteatterissa, silloin yhteistyössä Kaupunginteatterin Långa Näsanin kanssa. Teatterin kaikki näyttämöt täyttyivät silloin aikuisten nukketeatterista. Samoin järjestin uuden Non Stop Puppets-festivaalin Helsingin ollessa kulttuurpääkaupunkina 2000, joka sitten Helsingin jälkeen siirrettiin Tukholmaan. Järjestin suomenruotsalaisten teatteriryhmien, Viiruksen, Mars-teatterin ja Klockriketeaterin vierailuesityksiä Tukholmassa. Toimin muusikkojen Ale Möllerin ja Lena Willemarkin ja kaikkien heidän erilaisten kokoonpanojensa managerina/tuottajana, kuten esim. Enteli, Frifot, Stockholm Folk Big Band, Ale Möller Band. Tallissani oli niin kansanmusiikka, maailmanmusiikkia kuin jazzia. 2003-2012 Uuden Teatterin toiminnanjohtaja. Vuonna 2005 teimme yhteistyösopimuksen Teater Västmanlandin kanssa joka merkitsi sitä, että saimme kaikki teatterin resurssit, ts. tilat, tekniikan ja henkilöstön käyttöömme korvauksetta sitä vastaan että esityksemme tulivat mukaan teatterin omaan tilastoon. Meillä oli silloin Tukholman toimisto RSKL:n tiloissa Bellmansgatanilla ja tuotannot toteutettiin siis Västeråsissa. Haastattelija: Soili Huokuna.