Artwork

Sisällön tarjoaa Helsingin tuomiokirkkoseurakunta and Hyvän toivon kappeli. Helsingin tuomiokirkkoseurakunta and Hyvän toivon kappeli tai sen podcast-alustan kumppani lataa ja toimittaa kaiken podcast-sisällön, mukaan lukien jaksot, grafiikat ja podcast-kuvaukset. Jos uskot jonkun käyttävän tekijänoikeudella suojattua teostasi ilman lupaasi, voit seurata tässä https://fi.player.fm/legal kuvattua prosessia.
Player FM - Podcast-sovellus
Siirry offline-tilaan Player FM avulla!

Usko elämän perustana - Riina Melton saarna 22.1.2023

7:55
 
Jaa
 

Manage episode 353634255 series 2899610
Sisällön tarjoaa Helsingin tuomiokirkkoseurakunta and Hyvän toivon kappeli. Helsingin tuomiokirkkoseurakunta and Hyvän toivon kappeli tai sen podcast-alustan kumppani lataa ja toimittaa kaiken podcast-sisällön, mukaan lukien jaksot, grafiikat ja podcast-kuvaukset. Jos uskot jonkun käyttävän tekijänoikeudella suojattua teostasi ilman lupaasi, voit seurata tässä https://fi.player.fm/legal kuvattua prosessia.

Tämän päivän evankeliumiteksti jatkaa suoraan siitä, mihin viime pyhänä jäätiin. Jeesus on matkoillaan päätynyt Samarian kaupunkiin ja siellä saanut samarialaisen naisen uskomaan, vaikka juutalaisten ja samarialaisten välinen kanssakäyminen oli siihen aikaan käytännössä olematonta. Nainen palaa Jeesuksen kanssa käymänsä keskustelun jälkeen kaupunkiin ja ilmoittaa siellä asuville, että hän on kohdannut Messiaan. Osa heistä uskoo välittömästi kuultuaan naiselta Jeesuksen ihmeteoista, ja loput viimeistään silloin, kun Jeesus on kahden päivän ajan opettanut kaupungin ihmisiä.

Tämän pyhän teema on ”Jeesus herättää uskon” ja se johdatteleekin meitä uskon peruskysymyksien luokse. Miten voimme ylläpitää omaa uskoamme ja saada muita uskomaan, kun Jeesus itse ei voi tulla kertomaan Jumalan pelastavasta suunnitelmasta? Saatamme ehkä kohdata tilanteita, joissa yritämme selittää uskoamme muille, mutta se tuntuu haastavalta. Kuulostanko minä nyt ihan typerykseltä, kun kerron evankeliumista ja Kristuksesta.

Tämän päivän evankeliumitekstin äärellä minussa heräsi pieni kateuden tunne. Voi kunpa minäkin olisin voinut olla yksi heistä, joka kuulee itse Jumalan Pojan puhetta. Olisinpa minäkin voinut asettua hänen jalkojensa juureen ja ottaa vastaan kaiken sen viisauden, jota hän jakoi kansalle. Kuitenkin syventyessäni tähän tunteeseen huomaan, että en ole yhtään sen huonommassa osassa. Saanhan minäkin, miltei kaksituhatta vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen syntynyt ihminen, edelleen vastaanottaa tämän viisauden juuri sellaisena, kuin se on aikoinaan lausuttukin. Ne ihmiset, jotka ovat Jeesuksen aikana eläneet, ovat säilyttäneet ja pitäneet sydämessään kaiken sen, mitä heille on opetettu, jotta mekin saamme tulla osallisiksi siitä. Pyhä Henki on toiminut heissä, jottei Jumalan Pojan toiminta haihtuisi historian havinaan. Jumala on kutsunut luokseen ihmisiä sukupolvi toisensa jälkeen ja varjellut pyhää kirjoitusta, jotta mekin voimme kokoontua sen äärelle.

Meillä on nykypäivänä etuoikeus tarttua Raamattuun hetkenä minä hyvänsä ja lukea, kuinka Jumala on alusta lähtien rakastanut ihmisiä, ja lopulta antanut oman poikansa sovittamaan ihmiskunnan synnit, jotta meidän ei tarvitse koskaan pelätä. Emme ole ainoastaan sen varassa, mitä joku toinen ihminen meille kertoo Raamatusta ja Jumalasta, vaan voimme syventyä evankeliumiin itse. Se jos jokin on Jumalan suurta lahjaa. Myös me saamme samarialaisten tavoin todeta: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”

Mielestäni ei ole kuitenkaan hedelmällistä tehdä tämän perusteella sellaista päätelmää, että vain sellaiset kristityt, jotka tuntevat Raamatun kuin omat taskunsa, olisivat oikeanlaisia tai parempia. On totta, että Raamatun lukeminen voi auttaa meitä syventymään omaan uskoomme. Valitettavasti maailma on kuitenkin sellainen, ettei kaikilla ihmisillä edelleenkään ole samanlaisia mahdollisuuksia kuin meillä. Lukutaidottomuus tai raamatunkäännöksen poissaolo voivat tehdä evankeliumin vastaanottamisesta vaikeampaa. Sitä paitsi koko evankeliumin tärkein sanoma, kuten tiedämme, tiivistyy lauseeseen ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”.

Usko ei ole jotain, joka olisi meistä itsestämme kiinni. Sen on Jumala meille lahjoittanut, emmekä suinkaan ole itse voineet tehdä mitään sen eteen. Vaikka ihminen osaisi koko Raamatun ulkoa, ei se tarkoita, että hän sillä perusteella saisi uskon. Usko on Pyhän Hengen toimintaa meissä. Usko on myös jotakin syvempää, kuin raamatuntekstien lukemista ja ymmärtämistä. Eiväthän nämä Raamatun sanat merkitse meille mitään ilman uskoamme.

Tämän päivän teema tuo mieleen Heprealaiskirjeen kohdan: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”. ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”. Pysähdyn tuon kappaleen kohdalla usein. Se myös palautuu mieleeni usein. Tässä kohdassa käytetty kreikankielinen sana hypostasis, joka on käännetty Kirkkoraamatussa ”todellisuutena”, voi merkitä myös perustusta tai vahvistusta. Todellisuus, perustus ja vahvistus ovat kaikki sanoja, jotka helposti nousevatkin mieleen, kun ajattelee uskoa. Mielestäni tämä Heprealaiskirjeen lause pukee sanoiksi erittäin hyvin sen, mitä itse en oikein osaa sanallistaa. Kun me uskomme, tulee Jumalan äärettömästä rakkaudesta todellista. Pelastuksesta tulee käsinkosketeltavaa. Armosta tulee konkreettista. Uskossa me näemme toivon synkimmilläkin hetkillä. Me voimme nähdä toisessa ihmisessä Jumalan kuvan.

Usko on ihmeellinen lahja. Joskus itsekin jään pohtimaan, miten voin olla niin varma siitä, että Jeesus on Vapahtaja. Mutta miten muutenkaan voisin nojautua niin vankasti tähän totuuteen, kuin uskon kautta? Heprealaiskirje jatkaa: ”Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä”. Ymmärrys on tässä yhteydessä hyvä sana. Maailmankaikkeus voi tuntua ihmisestä pelottavalta, liian suurelta ja liian kaoottiselta. Ihmisluontoon kuuluu totuuden etsiminen ja ymmärryksen tavoittelu. Tieteen saavutukset ovat esimerkkiä tästä. Silti voi jäädä tunne, että jotain puuttuu. Uskomme ei välttämättä vastaa kysymykseen ”Miten?” vaan ”Miksi?”. Hieman samalla tavalla kuin luotamme toteamukseen 1+1=2, luotamme siihen, että kolmiyhteinen Jumala pitää huolta meistä. Uskomme on elämämme, hypostasis, perusta.

Jeesuksen viisaudet eivät ole meille enää vain mustetta paperilla, vaan usko ja Pyhän Hengen toiminta saa meissä aikaan samanlaisen luottamuksen, kuin tämän päivän evankeliumitekstin samarialaisissa.

  continue reading

62 jaksoa

Artwork
iconJaa
 
Manage episode 353634255 series 2899610
Sisällön tarjoaa Helsingin tuomiokirkkoseurakunta and Hyvän toivon kappeli. Helsingin tuomiokirkkoseurakunta and Hyvän toivon kappeli tai sen podcast-alustan kumppani lataa ja toimittaa kaiken podcast-sisällön, mukaan lukien jaksot, grafiikat ja podcast-kuvaukset. Jos uskot jonkun käyttävän tekijänoikeudella suojattua teostasi ilman lupaasi, voit seurata tässä https://fi.player.fm/legal kuvattua prosessia.

Tämän päivän evankeliumiteksti jatkaa suoraan siitä, mihin viime pyhänä jäätiin. Jeesus on matkoillaan päätynyt Samarian kaupunkiin ja siellä saanut samarialaisen naisen uskomaan, vaikka juutalaisten ja samarialaisten välinen kanssakäyminen oli siihen aikaan käytännössä olematonta. Nainen palaa Jeesuksen kanssa käymänsä keskustelun jälkeen kaupunkiin ja ilmoittaa siellä asuville, että hän on kohdannut Messiaan. Osa heistä uskoo välittömästi kuultuaan naiselta Jeesuksen ihmeteoista, ja loput viimeistään silloin, kun Jeesus on kahden päivän ajan opettanut kaupungin ihmisiä.

Tämän pyhän teema on ”Jeesus herättää uskon” ja se johdatteleekin meitä uskon peruskysymyksien luokse. Miten voimme ylläpitää omaa uskoamme ja saada muita uskomaan, kun Jeesus itse ei voi tulla kertomaan Jumalan pelastavasta suunnitelmasta? Saatamme ehkä kohdata tilanteita, joissa yritämme selittää uskoamme muille, mutta se tuntuu haastavalta. Kuulostanko minä nyt ihan typerykseltä, kun kerron evankeliumista ja Kristuksesta.

Tämän päivän evankeliumitekstin äärellä minussa heräsi pieni kateuden tunne. Voi kunpa minäkin olisin voinut olla yksi heistä, joka kuulee itse Jumalan Pojan puhetta. Olisinpa minäkin voinut asettua hänen jalkojensa juureen ja ottaa vastaan kaiken sen viisauden, jota hän jakoi kansalle. Kuitenkin syventyessäni tähän tunteeseen huomaan, että en ole yhtään sen huonommassa osassa. Saanhan minäkin, miltei kaksituhatta vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen syntynyt ihminen, edelleen vastaanottaa tämän viisauden juuri sellaisena, kuin se on aikoinaan lausuttukin. Ne ihmiset, jotka ovat Jeesuksen aikana eläneet, ovat säilyttäneet ja pitäneet sydämessään kaiken sen, mitä heille on opetettu, jotta mekin saamme tulla osallisiksi siitä. Pyhä Henki on toiminut heissä, jottei Jumalan Pojan toiminta haihtuisi historian havinaan. Jumala on kutsunut luokseen ihmisiä sukupolvi toisensa jälkeen ja varjellut pyhää kirjoitusta, jotta mekin voimme kokoontua sen äärelle.

Meillä on nykypäivänä etuoikeus tarttua Raamattuun hetkenä minä hyvänsä ja lukea, kuinka Jumala on alusta lähtien rakastanut ihmisiä, ja lopulta antanut oman poikansa sovittamaan ihmiskunnan synnit, jotta meidän ei tarvitse koskaan pelätä. Emme ole ainoastaan sen varassa, mitä joku toinen ihminen meille kertoo Raamatusta ja Jumalasta, vaan voimme syventyä evankeliumiin itse. Se jos jokin on Jumalan suurta lahjaa. Myös me saamme samarialaisten tavoin todeta: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”

Mielestäni ei ole kuitenkaan hedelmällistä tehdä tämän perusteella sellaista päätelmää, että vain sellaiset kristityt, jotka tuntevat Raamatun kuin omat taskunsa, olisivat oikeanlaisia tai parempia. On totta, että Raamatun lukeminen voi auttaa meitä syventymään omaan uskoomme. Valitettavasti maailma on kuitenkin sellainen, ettei kaikilla ihmisillä edelleenkään ole samanlaisia mahdollisuuksia kuin meillä. Lukutaidottomuus tai raamatunkäännöksen poissaolo voivat tehdä evankeliumin vastaanottamisesta vaikeampaa. Sitä paitsi koko evankeliumin tärkein sanoma, kuten tiedämme, tiivistyy lauseeseen ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”.

Usko ei ole jotain, joka olisi meistä itsestämme kiinni. Sen on Jumala meille lahjoittanut, emmekä suinkaan ole itse voineet tehdä mitään sen eteen. Vaikka ihminen osaisi koko Raamatun ulkoa, ei se tarkoita, että hän sillä perusteella saisi uskon. Usko on Pyhän Hengen toimintaa meissä. Usko on myös jotakin syvempää, kuin raamatuntekstien lukemista ja ymmärtämistä. Eiväthän nämä Raamatun sanat merkitse meille mitään ilman uskoamme.

Tämän päivän teema tuo mieleen Heprealaiskirjeen kohdan: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”. ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”. Pysähdyn tuon kappaleen kohdalla usein. Se myös palautuu mieleeni usein. Tässä kohdassa käytetty kreikankielinen sana hypostasis, joka on käännetty Kirkkoraamatussa ”todellisuutena”, voi merkitä myös perustusta tai vahvistusta. Todellisuus, perustus ja vahvistus ovat kaikki sanoja, jotka helposti nousevatkin mieleen, kun ajattelee uskoa. Mielestäni tämä Heprealaiskirjeen lause pukee sanoiksi erittäin hyvin sen, mitä itse en oikein osaa sanallistaa. Kun me uskomme, tulee Jumalan äärettömästä rakkaudesta todellista. Pelastuksesta tulee käsinkosketeltavaa. Armosta tulee konkreettista. Uskossa me näemme toivon synkimmilläkin hetkillä. Me voimme nähdä toisessa ihmisessä Jumalan kuvan.

Usko on ihmeellinen lahja. Joskus itsekin jään pohtimaan, miten voin olla niin varma siitä, että Jeesus on Vapahtaja. Mutta miten muutenkaan voisin nojautua niin vankasti tähän totuuteen, kuin uskon kautta? Heprealaiskirje jatkaa: ”Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä”. Ymmärrys on tässä yhteydessä hyvä sana. Maailmankaikkeus voi tuntua ihmisestä pelottavalta, liian suurelta ja liian kaoottiselta. Ihmisluontoon kuuluu totuuden etsiminen ja ymmärryksen tavoittelu. Tieteen saavutukset ovat esimerkkiä tästä. Silti voi jäädä tunne, että jotain puuttuu. Uskomme ei välttämättä vastaa kysymykseen ”Miten?” vaan ”Miksi?”. Hieman samalla tavalla kuin luotamme toteamukseen 1+1=2, luotamme siihen, että kolmiyhteinen Jumala pitää huolta meistä. Uskomme on elämämme, hypostasis, perusta.

Jeesuksen viisaudet eivät ole meille enää vain mustetta paperilla, vaan usko ja Pyhän Hengen toiminta saa meissä aikaan samanlaisen luottamuksen, kuin tämän päivän evankeliumitekstin samarialaisissa.

  continue reading

62 jaksoa

Kaikki jaksot

×
 
Loading …

Tervetuloa Player FM:n!

Player FM skannaa verkkoa löytääkseen korkealaatuisia podcasteja, joista voit nauttia juuri nyt. Se on paras podcast-sovellus ja toimii Androidilla, iPhonela, ja verkossa. Rekisteröidy sykronoidaksesi tilaukset laitteiden välillä.

 

Pikakäyttöopas