Valtiorajojen tuhoisa historia

Pieleen mennyt historia

Koko planeettamme on viipaloitu kuvitteellisilla rajaviivoilla, jotka jakavat ihmiset ja luonnon jonkin valtion omaisuudeksi. Maailma jakautuu meihin rajan sisäpuolella ja niihin toisiin rajan toisella puolella. Rajojen vetäminen on ikivanha perinne. Rajankäyntiä on harjoitettu niin kylien kuin imperiumien välillä. Varhaiset rajat eivät olleet kuitenkaan este ihmisten liikkumiselle. Rajat olivat sopimuksia luonnonvarojen käytöstä tai linnoitusten ketjuja valloittajia vastaan. Rajojen merkitys nousee nationalismin myötä 1800-luvulla ja uudenlainen valtiorajan ajatus johtaa väkivaltaisiin sotiin 1900-luvun alkupuoliskolla. Siksi maailmansotien jälkeen ihmiset alkoivat unelmoida maailmasta, jossa rajat voitaisiin purkaa ja unohtaa. Tuo unelma on lopulta toteutunut vain kaikkein vauraimmille ihmisille ja suurpääomalle. Maailmassa on nyt enemmän raja-aitoja kuin koskaan aikaisemmin. Miten näin on päässyt käymään? Tätä pohtivat Pohjois-Euroopan keskiajan tutkija Tapio Salminen, Siirtolaisuusinstituutin vastaava tutkija Miika Tervonen, historianopettaja Lasse Hongisto ja toimittaja Jussi Nygren.