Minne hömötiaiset ja muut katosivat?

Sari Valto

Äänimaisema metsässä muuttuu hiljalleen. Lintulajien kirjo kapenee, poikasten määrä vähenee. Mitä Suomen ja koko maailman linnuille on tapahtumassa? Biologi Pertti Koskimies viettää puolet vuodesta maastossa. Hän on tarkkaillut lintuja koko ikänsä ja tietää tarkkaan, mitä lajeja metsästä alkaa olla vaikea jo löytää. “Ekokatastrofi ei ole tulossa, vaan se on jo päällä,” hän toteaa. Välillä Koskimiestä turhauttaa, kun luonnonsuojelijat ja tutkijat ovat pitkään yrittäneet puhua lintukadosta, mutta sillä ei tunnu olevan vaikutusta. “Lajien häviämistä vähätellään. Mutta kysymys on koko mutkikkaan koneiston eli ekosysteemin toimimisesta. Se on sama kuin jos irrottaisimme lentokoneesta muttereita yksi kerrallaan, niin kyllähän kone hetken vielä lentäisi, kunnes se ei enää sitten lentäisi. Kone tarvitsee kaikki ne mutterit, jotka insinööri on siihen suunnitellut. Emme tiedä, mikä mutteri on se, joka lopulta romahduttaa koneiston. Sama juttu on luonnon kanssa.” Puolet Suomessa pesivistä linnuista on joko uhanalaisia tai kuuluu silmällä pidettäviin lajeihin. Hömötiaisilla, peltosirkuilla, haara- ja räystäspääskyillä, riekolla ja monella monella muulla lajilla menee huonosti. Lintujen elintila hupenee tehomaatalouden, peltoalueiden yksipuolistumisen, vesistön rehevöitymisen ja soiden ojittamisen myötä. Valokuvataiteilija Sanni Seppo on Poliittisen valokuvan festivaalin toinen taiteellinen johtaja. Tänä vuonna näyttelyn teemana ovat linnut. Seppo uskoo, että taiteen ja erityisesti valokuvan voimin voidaan vaikuttaa ihmisten asenteisiin. "Kun kerron lukuja uhanalaisista lintulajeista, ihmiset saattavat hetken päivitellä ja sitten unohtaa asian. Kun he näkevät valokuvia niistä linnuista, jotka ovat vaarassa kadota metsistämme, se koskettaa heitä ihan eri tavalla kuin pelkät sanat."