Yksinäisyyden kehästä pois

Sari Valto

Yleisötilaisuudessa yksinäisyys iskee kasvoille kuin märkä rätti; kaikki muut rupattelevat keskenään, sinä seisot yksinäsi ilman juttukaveria. Olet elämässäsi aina kaiken ulkopuolella. Sinä et tunnu kiinnostavan ketään, sinulle ei kukaan soita, sinulla ei ole ketään, jonka kanssa voisit jakaa ajatuksiasi ja joka todella ymmärtäisi sinua. Olosi on usein ahdistunut ja masentunut. Tällaista on yksinäisyys. Se on myös sitä, ettet löydä puolisoa. Tai olet parisuhteessa, mutta koet jääväsi siinä täysin yksin. Yksinäisyys on sitä, että koet epäonnistuneesi ihmisenä: sinussa on jotain vikaa, kun elämässäsi ei ole ihmisiä. Näin kuuntelijat kuvailivat minulle kokemuksiaan yksinäisyydestä. Joka viides suomalainen, korona-aikana jopa joka kolmas, kokee ainakin joskus yksinäisyyttä. Jokainen, joka siis epäilee olevansa maailman ainoa yksin iltojaan ja viikonloppujaan viettävä ihminen, erehtyy. Yksinäisiä on paljon, mutta he eivät kohtaa toisiaan. Dokumentaristi Sami Kieksi on tehnyt neliosaisen sarjan suomalaisista yksinäisistä. Sarja on Areenassa nähtävillä. Psykoterapeutti Antti Ervasti on kirjoittanut Yksi näistä hetkistä -nimisen kirjan yksinäisyydestä. Heillä on yksinäisyydestä myös omaa kokemusta. Miten heidän mielestään yksinäisyyttä voisi lievittää? Miten päästä sen ankeasta kehästä pois?